Tammikuu paketissa

No niin se on tammikuu paketissa, ja ollaan taas fiksumpia ja mennään kohti kesää vääjäämättä. Nyt olen lisännyt viime viikkoina juoksun määrää treeneissä ja ekaa kertaa olen nyt summannut liki pitäen kaikki treenit samaan kalenteriin ja summat on huikeita. Olen mitannut treenien ajat ja matkat kahdella laitteella, eli Polarin RC3 GPS:llä ja Garminin Swim:llä. Tässä sitten seuraavaksi tuota yhteenvetoa:

Mitattuja harjoituksia yhteensä:    37 kpl

Aikaa käytetty harjoituksissa:       47h 20min

Kaloreita kulunut kuukaudessa:    13 339 kcal

Uinti metrejä kuukauden aikana:  22 025m

Matkaa kertynyt yhteensä:            55,9km

Nämä määrät yllätti mut täysin, on tullut oikeasti tehtyäkin jotain. Noissa mitatuissa harjoituksissa on myös siis kävelylenkkejä lasten kanssa, parit leikkikentällä leikkimiset lasten kanssa myös. Se on kuulkaa ihan treeniä kun kahden kouluikäisen kanssa juoksee pitkin leikkikenttää hipan merkeissä. Oivaa treeniä, siinä on sitä riemuakin mukana kun pääsee lasten kanssa telmimään. Usein oma treenaaminen yksinään on turhan ryppyotsaista puurtamista. 

Noista totaali määristä puuttuu myös uintikisojen 100m vaparin veto. Sekä ainakin yksi kahvakuulatreeni puuttuu siitä. Mutta ne on pieniä detaileja, ei niitä nyt aleta suremaan vaan keskitytään tulevaan.

Sisäpyöräilystä tällä hetkellä mulla ei ole muuta dataa olemassa kuin sykekäppyrät, eli niiden matkat on vielä ihan arvoitus. Mutta olen itse näistäkin sitä mieltä, että kyllä se sitten aikanaan palkitsee kun kesällä alkaa taas fillaroimaan. Itsellä tunne siitä, että on menty eteenpäin tulee ihan tällaisen summaamisen kautta. Yllätyksenä on ollut myös se kuinka oma kroppa on kestänyt tässä touhussa mukana, ja kuinka kroppa on ottanut treenaamisen vastaan. Sitä tänä päivänä saa lukea paljon kuinka halutaan tiputtaa painoa ja mitataan sitä painon laskua jatkuvasti. Itse olen vihdoin oppinut enemmän sitä oman kropan kuuntelua. Itse olen lopettanut vaa'an tuijottamisen, olen jopa lopettanut rasvaprosentin tuijottelun. Nyt vain katson peilistä korkeintaan miltä äijä näyttää sekä miltä itsestä tuntuu ja sillä tiedolla mennään eteenpäin.

Head Swimming Ambassador

 

Tuossa alkuvuodesta Head Swimmin Finland haki lähettiläitä käyttämään tuotteitaan ja tuomaan niille näkyvyyttä suomessa. Hain tuota lähettilään pestiä ja sehän sitten osu ja upposi. Kuten lukijat ovat varmasti huomanneet, tänne blogi sivuillekin on ilmestynyt linkki Head Swimming tuotteiden ainoalle maahan tuojalle suomessa. Tällä hetkellä siis yksi maahantuoja suomessa. Meillä on muiden lähettiläiden kanssa maaliskuussa kick-off startti jonka jälkeen osaan kertoa asiasta enemmän ja varmasti asia tuleekin täällä näkymäänkin enemmän sitten kun on jotain enemmän käsissäkin. Meitä lähettiläitä valittiin 13 yhteensä ja olen tästä valinnasta todella otettu. Valehtelisin jos väittäisin, että tuo ei merkkaa mitään, sillä aivan selkeästi tämä valintakin on lisännyt omaa motivaatiota harjoitteluun. Tämä tarkoittaa itselleni sitä, että jokin taho uskoo minun tekemiseen ja siihen, että saan jotain aikaiseksi asioiden suhteen. Uskovat jopa niin paljon, että pitävät sitä hyvänä tilaisuutena tulla näkyviin minun tekemisissä ja luottavat sen edistävän heidän brändiä ja tuotteiden näkyvyyttä. Näin minä siis itse näen asian, ja tästä onkin sitten hyvä jatkaa treeniä eteenpäin!

Viimeisimmän viikon treenit

Eli nyt on treeni keskittynyt paljon uintiin, ja olenkin pari kertaa käynyt Espoonlahden uimahallissa uimassa. Se on ihan mieletön fiilis uida 50m rataa. Tuo todella mukavaa vaihtelua tuohon normi 25m rataan kun saa keskittyä enemmän uimiseen. Tästä lähtein aion siellä käydä enemmän uimassa, varsinkin silloin kun keskityn pitkän matkan vetämiseen, enkä vetoihin tai tekniikoihin. Yllätin itseni tällä viikolla vetämällä uintitreeneissä puhtaan tekniikkatreenin, paljon erillaisia drillejä. Tämä oli yllättävää juurikin sen takia, etten pahemmin välitä noista tekniikka treeneistä, mielummin vedän pitkiä vetoja, tai intervalli vetoja. Esimerkiksi selkäuinti vedot tahdistaen on sellainen treeni mistä en todellakaan pidä. Uinti tahdistaen tarkoittaa sitä, että vasemman käden veto alkaa vasta sitten kun oikea käsi on palannut sen viereen, ja sitten oikean käden veto alkaa vasta sitten kun vasen käsi on palannut sen viereen. Tämä on harvinaisen hankala itselleni jostain syystä, enkä oikein tiedä miksi, mutta tulipahan tehtyä. Tuli myös harjoiteltu rintauinnin potkuja joka sekin on ihan pakkopullaa mulle.

Nummelassa on tehty yksi uusi tie, ja sen myötä olen löytänyt itselleni oikein mukavan n. 10km lenkin.  Tuo lenkki toimikoon meikäläisen sunnuntailenkkinä tästä lähtien. Ainoa mikä nyt viime sunnuntaina oli hieman haastavaa oli lopussa oleva n. 700m oleva osuus joka on siis ihan kinttupolkua, ja nyt kun siinä oli paljon lunta, niin maaston muotoja ei pystynyt ollenkaan ennakoimaan. Joka askel laskeutu siten miten tahtoi, ja toivottiin vaan, ettei nilkka muljahda.

Treeni arkea

Nyt on alkanut löytymään sellainen hyvä balanssi treenien suhteen. Maanantait ovat enemmän lepopäivia ja tiistait ovat sitten niitä päiviä jolloin on paljon treeniä. Olen todella tyytyväinen tähän tasapainoon mikä vallitsee tällä hetkellä. Sunnuntaisin onnistuu pidemmänkin treenin tekeminen. Hyvänä esimerkkinä eilinen sunnuntai. Ensin juoksin 10,5 km (aika: 1:14:23), tämän jälkeen poljin trainerilla 30 min ja sen jälkeen lähdin vielä uimaan hallille, tuli uitua 1000m aikaan 18:47. Tarkoitukseni oli kyllä polkea tunti trainerilla, mutta se vesittyi sitten siinä kun pienin mies heräsi. Jäi se touhu siihen ja alettiin esikoisen kanssa pakkailemaan uintivermeitä kasaan ja lähdettiin uimaan.

Tuossa mun juoksulenkissä ei vauhtia ollut hirveästi, mutta ei kyllä ollut tarkoituskaan kun en tosiaan tänä vuonna ole vielä oikeastaan edes juossut, mutta se mikä oli todella upeaa, oli sykkeen pysyminen alhaisena. Syke ei missään vaiheessa noussut yli 170 lyönnin, Maksimi oli: 167.  Ensi viikolla olisi tarkoitus sitten juosta kovia vetoja. Ajatuksena juosta kilometri kovaa, sitten pari minuuttia kävellen, ja taas kilometrin veto. Pyrin näitä vetoja tekemään 10 kappaletta, tosin saatan jättää sen jälkeen trainerin välistä ja mennä suoraan uimaan. 

Pohdintoja

Jotenkin meille ihimisille on ominaista miettiä asioita näin tammikuussa, uusi vuosi alkaa ja osa miettii menneitä, osa miettii tulevia tavotteita jne. Itsekin olen tässä pohtinut muutamaa asiaa. Yksi on se, että miten ihmeessä päädyin harrastamaan Triathlonia? Loppujen lopuksi, mulla ei ole ketään jota syyttää tästä laji valinnasta, ei niin ketään. Salibändyn aloitin aikanaan kun kaikki kaveritkin sitä tuntui pelaavaan, ja pärjäsin siellä tolppien välissä oikein mukavasti. Silloin alkuaikoina mitään pelikamoja okein ollut, mutta pallo tuntu jäävän näppäeihin kivasti, ja osasin sijottua heti oikein pallon ja maalin väliin. Mutta siinä voidaan ehkä jopa osoittaa sormella sosiaalista painetta miksi sitä pelasin. Toki hauskaa oli ja mahtavia kokemuksia siitä sain. 

Musiikki jutuissa taas oli omat syynsä ja tarinansa, mitään niistäkään vaihtaisi pois, sain olla luova ja toteuttaa omia näkemyksiä musiikista hienojen ihmisten kanssa, mutta tuo musiikki ei tälle blogille kuulu, niin eipä siitä sen enempää.

Mutta tämä Triathlon? Mistä tähän se kipinä ja ajatus oikein tuli. Tiedän sen lähteneen siitä, että osallistuin Helsinki City Triathloniin 2011, se oli se ensimmäinen kisani. Varmaan kipinä tuli siitä innostuksesta mikä siellä oli käsin kosketeltavaa ja siitä kannustuksesta mitä ihmiset toisilleen, tuntemattomillekin antoi ehdoitta. Voisin väittää rakastuneeni "Triathlon henkeen". Ilmapiiri missä kannustetaan muita urheilijoita ehdoitta, olivat he sitten polullaan missä kohdassa tahansa. Sama jatkui 2012 vantaa triathlonissa, sielläkin olin vielä kuntosarjassa jossa uitiin 500m ja muuten mentiin sprinttimatka. Siellä muistan yllättäneeni itseni ajallisesti totaalisesti, taisi olla tavoitteeni n. 2h ja aikani taisi olla jotain 1:35 tai sinne päin kuitenkin. Entä sitten nyt tänään? Missä minä olen sillä urheilijan polulla, mihin se vie, miten minä vien "Triathlon henkeä" eteenpäin? 

Tälläisia asioita pyörii mielessäni enkä näihin mitenkään liian aktiivisesti oikeastaan hae vastaustakaan. Mutta pohdin kyllä silloin tällöin asiaa. Yksi iso asia on se, että pyrin jakamaan sitä kannustusta eteenpäin, luulen sitä tehneenikin. Jotenkin olen ajoittain kokenut sen vielä vaikeaksi, olen jotenkin niin keskittynyt siihen omaan suoritukseeni noissa kisoissa, että on vaikea välillä nähdä muita. Mutta siinä pyrin kehittymään edelleen.

Miksi Triathlon? 

Miksi siis minulle ei riittäisi vaikkapa pyöräily? Tai juoksuharjoittelu? Syy tähän löytynee omasta luonteestani ja persoonallisuudesta. Jotenkin tuntuu siltä, että noh, jokainen pystyy juoksemaan maratonin, ja maantiepyöräily vaatisi todella pitkiä pyörälenkkejä ihan treenatessakin, puhutaan yli viiden tunnin treeneistä. Triathlonissa itseäni miellyttää monipuolisuus. Välillä on tosiaan niitä jaksoja jolloin en halua ottaa ensimmäistäkään juoksuaskelta, mutta pyörällä on siistiä painaa menemään. Mulla tuntuu aina jokin laji olevan sellainen, että sitä en ainakaan halua tehdä yhtään. Onneksi löytyy sitten aina kaksi vaihtoehtoa mitä treenata. Koen samalla, että Triathlon harrastus on jotenkin persoonallisempi kuin Juoksu, tai pyöräily. Uinti olisi kyllä vieläkin persoonallisempi, mutta itsellä on vaikea nähdä itseäni uimarina. Mikä johtunee siitä, että kaikkia lajeja siinä en todellakaan osaa. Vapaauinti on mulla kyllä vahvaa tekemistä, mutta sekin on vain pieni osa uimarin laji paletissa.

Varmaan Triathlon tukee omia kykyjäkin parhaiten, minulla on taipumus oppia uusia asioita nopeasti, ja opin ne hyvin. Mutta se, että olisin ihan huippu jossain yhdessä asiassa on sellainen mitä en varmaan ikinä pysty saavuttamaan. Joten siksi triathlon sopii minulle erinomaisesti, en ole millään osa-alueella huippu, tai lähelläkään huippua, mutta perus osaaminen on tasaisella tasolla joka osa-alueella, mikä taas on hyvä asia Triathlonissa. Toki olen kaukana vielä siitä missä kestävyysurheilu taustan omaavat kuntoilijat ovat, mutta olen todella positiivisesti yllättynyt omasta kehityksestä nyt viimeisen kolmen vuoden aikana. Mikä parasta, nälkää vielä piisaa!

Tsemppiä treeneihin itse kullekin, ja kesällä nähdään kisoissa!

Uusi vuosi, Uudet kujeet

On se aika vuodesta kun on tehty lupauksia ja kaikki tuntuu treenaavan mielettömästi. Facebook päivitykset kertovat lupauksista jotka usein liittyvät siihen, että kielletään jotain itseltä joksikin aikaa. Itsekin olen näin mennyt lupaamaan. Mutta samalla sallin itselleni oikein luvan kanssa treenata ja levätä. Näistä jälkimmäinen on se suurin haasteeni, välillä unohtuu tuo lepääminen.

Itsellä tuo treenaaminen alkaa olemaan sellainen tapa, ettei sillä ole alkua eikä loppua... Lähinnä aaltoilee rankkojen ja kevyiden jaksojen mukaan. Toki on myös lepopäiviä ja lepojaksoja. Itse olen tähän tilaan todella tyytyväinen. Vielä enemmän olen tyytyväinen siihen, että koen pystyväni siihen.

Itsellä uudet kujeet tarkoittaa lähinnä sitä, että tällä blogilla pyrin jatkossa enemmän ajattelemaan, enkä niinkään kertaamaan mitä on tullut treenattua. Toki pyrin laittamaan tänne myös ylös niitä treenejä, mutta haluan tämän jotenkin antavan ehkä pikkasen enemmän itselleni, ja jollekin joka tätä sattuu lukemaan.

Triathlonin peruspeli?

 Olen siis ennen Triathlonia harrastanut joukkueurheilua koko pienen elämäni ajan. Noissa joukkuepeleissä yleensä kun lähetään rakentamaan omaa taktiikkaa ja "peruspeliä" niin aloitetaan puolustuspäästä. Miten minimoidaan takaiskut peleissä? Tämä on ollut ainakin niissä joukkueissa missä itse olen ollut, se lähtöajatus. Tämän jälkeen alettu miettimään sitä hyökkäystä. Tänä aamuna aloin tätä asiaa sitten pohtimaan Triathlonin kannalta. Mikä on se Triathlonin puolustuspeli? Onko sellaista? 

Itselle tuli seuraavanlainen pyramidi mieleen:

Juoksu: Tämä osuus on se terävin kärki, tämä olisi se ihan viimeinen hyökkäyspää. Eli alue missä tehdään maalit, ja voitetaan pelit. Oli se peli sitten oman itsensä voittaminen tai ihan kisan voittaminen, niin ainoastaan maaliin pääsemällä voit voittaa, itsesi, tai mikä onkaan kisasi.

Triathlon pyramidi

Pyöräily: Tämä osuus on pisin osuus, se keskikenttä peli missä pitää olla kaikki hallussa ja luottaa omaan tekemiseen. Tankkaus tehdään juoksua varten tällä osuudella ja omien voimien jako on myös isossa roolissa. Peli pitää pitää puhtaana, jäähyboksia pitää välttää. Jäähyltä ei pelejä voiteta missään lajissa. Joskus jäähyistä huolimatta kyllä voitetaan, mutta vaikeaksi menee jos tulee rangaistuksia. 

Uinti: Tämä on minun pyramidissa jalustana. Joskus olen kuullut todella hyvän lauseen "Triathlon kisaa ei ole ikinä voitettu uintiosuudella, mutta monesti kisa on hävitty uintiosuudella" Eli tämä on lähellä sitä peruspeliä, puolustuspeliä, omaa päätyä. Tämä pitää olla kunnossa jos aikoo voittaa oman kisansa. (edelleen on se sitten itseään vastaan, tai mitä tahansa vastaan se kisa.)

Koska ajattelen tällä tavalla, on oma treeni keskittynyt nimen omaan uintiin viime aikoina, eli viimeiset n. puoli vuotta. Nyt alkaa tulemaan taas enemmän juoksua mukaan. Kuin myös pyöräilyä, kunhan se mun pyörä vaan tulee kotiin asti. Traineri tuli jo, mutta pyörällä kestää. Tänään on myös paluu arkeen, olin aamulla uimassa ja illalla on taas kahvakuula treenin vuoro. Nyt ei ole enää tuota illan uintitreeniä. Mutta ylihuomenna taas pääsee altaaseen. Omat viikon perustreenit jotka on sidottu seuratoiminnan ja aukiolojen takia ovat:

Ti: Aamu-uinti + Kahvakuula illalla

To: Aamu-uinti

La: Aamulla 1,5h uintitreeni

Näiden lisäksi sitten tiputtelen tuonne väliin juoksua, pyöräilyä ja kuntosalia. Hyvin paljon omaa aikataulua rytmittää perheen arki. Eli aamuisin kun muut nukkuvat niin silloin pyrin itse treenaamaan enemmän. Tuo Kahvakuula taitaa olla ainoa viikottainen treeni mikä tapahtuu kun olisi sitä perheen yhteistä aikaan. Lauantainen aamu-uinti on sellaiseen aikaan kun muu perhe heräilee ja katselee aamun piirrettyjä vielä. 

Loppuun vielä sellainen uuden vuoden lupaus, että pyrin olemaan aktiivisempi tuon Twitterin kanssa. Laitan sitä kautta niitä treenien sykekäppyröitä enemmän näkyviin.

Jarmo Hastin triathlonleiri 22. - 24.11.2013

Perjantaina

Lähdin töistä ajoissa kohti Nokiaa jossa leiri pidettiin. Lähdin ajoissa senkin takia, että ehdin majottua rauhassa ennen ensimmäistä luentoa. Majoitus oli Nokian Edenissä, mikä oli ehkä vähän turhan pramea paikka, huomasin sitten jälkeenpäin, että nokian keskustassa olisi ollut myös hotelli jossa olisin voinut majailla. Kun ei niitä kylpylä palveluita tullut käytettyä juuri ollenkaan. Mutta takaisin itse avauspäivään.

Luennot olivat Nokian lukion luokkatilassa

Iltamme alkoi sillä, että piedettiin hieman luentoa uintitekniikasta ja pidettiin vapaata keskustelua yllä. Jamo kertoi omasta urastaan jonkin verran ja leirin toinen ohjaaja Simo Hillo esitteli myös itsensä ja kertoili vähän omista tekemisistään. Käytiin läpi myös heiman termistöä, mitä tarkoitetaan lättäreillä, zoomereilla ja pullareilla. Osalle kaikki olivat uusia termejä, itselle nuo zoomerit oli uusi termi. Aina puhunut räpylöistä, tai katkaistuista räpylöistä.

Itsellä oli kauhea hinku altaaseen, olihan tuossa ollut jo pitkä työpäivä takana ja olisi kiva jo pulahtaa uimaan.

Uimahallilla

Aloitimme ennen altaaseen menoa venyttelemällä, mikä oli erinoimainen asia. Opin ihan uusia venytyksiä, joita jatkossa tulen aivan varmasti käyttämään. Lattiaa vasten on hyvä venyttää montaa eri lihasta. Jopa rintalihaksia. Pyöriteltiin myös käsiä jotta saatiin kroppaa enemmän auki ennen uimaan menoa. Tämän jälkeen altaaseen, jes! Vihdoinkin! Itselle tuo uiminen on niin hauskaa tällä hetkellä, että vaikka mitä treeniä mulle paiskataan käteen, niin silti oon siellä altaassa hymyillen. Ainoa asia mikä saa naaman mutrulle on krampit, jos niitä tulee. Perjantaina pyrittiin lähinnä katsomaan mikä taso leiriläisillä uinnissa on, ja sen mukaan sitten edettiin. Tehtiin drillejä lähinnä ja hyviä juttuja siellä oli, mutta ei hirveästi uusia asioita, ainakaan itselle ei ollut kauheasti uusia asioita. Mutta oli sellaisia asioita mitä ei ole pitkään aikaan edes ajatellut, kuten ote vedestä. Potkujen määrästä käytiin paljon keskustelua, ja tuon keskustelun tuloksena ymmärrän nyt paljon paremmin kaksitahti potkua, joka itselleni on vähän vieraampi tapa, kun itsellä tuppaa menemään kuusi-tahti-potkuna tuo altaassa uinti.

Tuon treenin jälkeen kun pääsin hotellille oli kyllä sellainen fiilis, että miten ihmeessä tässä muka saa nukahdettua? Kroppa pörää kovilla kierroksilla ja kyllä uni tuli silmään hirvittävän myöhään vasta n. klo 02:00 voin väittää nukahtaneeni.

Lauantai

Vielä hymyilyttää, ja löyty se batterykin jostain.

 Aamu sitten alkoi hotelliaamiaisella, mikä on siis parasta aina! Aamiaisella oli muitakin leiriläisiä ja
siinä vähän fiiliksiä vaihdettiin. Itse lähdin sitten kiireen vilkkaa kohti jumppakulmaa, kun itseni oli pakko kyllä käydä sitä batteryä ostamassa, pikkasen jos siitä sais sitä virtaa kroppaan. 

Aamu aloitettiin Spinningillä, tuolla salilla spinning pyörät olivat todella omituisia. Niiden ohajustanko oli jousitettu ja liikkui puolelta toiselle. Siinä oli harvinaisen hankalaa harjoitella aero-asentoa. Tuo spinning oli kevyt harjoitus, lähinnä valmisti tuota juoksulenkkiä varten, herätti oikein kivasti. Sykekäppyrää tuosta spinningistä.

Juoksu treenit

Juoksussa lämmiteltiin n. kilometrin verran juoksemalla rauhallisesti, ja sen jälkeen aloitettiin harjoittelemaan tekniikkaa, missä tuo painopiste olikin siis. Nämä juoksun tekniikka harjoittee olivat sellaisia mistä pidin ihan mielettömästi. Ensin loikkien eteenpäin ja sitten siitä juoksuun, tämä aktivoi juoksuaskelta enemmän päkiälle. Rytmi/motoriikkaa harjoittelua nostaen polvia, tai kantapäätä takalistoon. Yksi mikä oli myös todella kiinnostava oli kun tavallaan kesken juoksun hypättiin ilmaan ja ikäänkuin potkastiin taaksepäin ilmassa.

Lähtö juoksutekniikka treeneihin, luonnollisesti juosten.

Kun sitten treenin päätteeksi lähdimme ylämäkeen loikkimaan tuli mieleen ne ajat kun salibändyä pelasin maalivahtina aikaisemmassa elämässä. Yllättävän tärkeä treeni tuo ylämäkeen loikkiminen salibändy maalivahdeille. Tämän jälkeen lähdettiin lounastamaan kanapastaa jonka jälkeen oli taas luennon vuoro.

Luento 2

Itsellä oli todella raukea olo ja mieli olisi vetänyt päikkäreille. Mutta eihän se käynyt. Luennolla käsiteltiin sitä millaisia harjoituksia kannattaa vetää milloinkin. Eli mitä tehdään harjoituskaudella, mitä kisakaudella jne. Itselleni antoisinta oli ymmärtää miten treenaaminen vaikuttaa. Eli kunto laskee kovissa treeneissä kun kroppaa rasitetaan. Tämän jälkeen kun kroppa saa levätä tuo kunto alkaa palautumaan ja se palautuu sitten tavallaan "yli" sen aloitus tason, jolloin taas on hyvä treenata lisää. Varsinkin kovien treenien jaksotus pitäisi olla tämän mukaista. Tästä opinkin sen, että omaa leposykettä tarkkailemalla tuon tietää sitten milloin se kroppa on palautunut. Tänä aamuna rankan treeni viikonlopun jälkeen itsellä leposyke oli 62.

Tämän jälkeen suunnattiin takaisin kuntosalille ja aloitettiin kuntopiiri. Tulipahan tutuksi monta uutta liikettä, joista kaikki vei vaan mehuja miehestä. Ajatus tuon kuntopiirin (ks. rääkin) jälkeen oli se, että miten tässä nyt enää jaksaa uida? Kroppa oli todella väsynyt ja tiesin, että illan uinnissa kuvataan uintia. Noh, ainakin siitä tulisi sitten rehellistä tietoa tekniikasta kun sen vetää väsyneenä.

Uinti II

Elikkä nyt sitten saatiin kuvattua sitä uintia. Itse olin kolmantena listassa, meillä oli lista minkä mukaan mentiin kuvattavaksi. Itsellä oli lähes saman tein kramppeja pohkeissa kun altaaseen pääsi. Mutta kyllä ne helpotti ennen kuin kuvattiin tuota uintia. 

Video 1

Tässä meni kaikki muu todella hyvin, paitsi jalat. Pitäisi saada lähemmäksi pintaa, mielellään rikkomaan tuota pintaa. Mutta hyvää oli vartalonkierto, liuku ja ote vedestä. Käden vedosta ei niin hirveästi puhuttu, mutta itsellä on siitä tunne, että hyvin sekin menee. Ihan käsivedon loppu osa voisi olla parempi.

Video 2

Tässä sitten korjasin tuota jalan potkua. Se onnistuu kyllä, mutta vaatii todella paljon keskittymistä tuohon keskikroppaan. Itse vähän mietin, että hajooko tässä sitten tuo käsiveto kun keskityn keskikroppaan niin intensiivisesti.

Kuvaamisen jälkeen takaisin altaaseen, tarkoitus oli tehdä vielä 3 x 5 x 100m. Yksi 500m setti lättäreillä, yksi pullarilla ja yksi vielä zoomereilla. Itsellä jäi tuo viimeinen tekemättä kun molemmat pohkeet alkoi kovasti krampaamaan. Jätin uinnit sitten siihen ihan seuraavaakin päivää silmällä pitäen. Oli tieto, että tullaan heti aamusta takaisin altaaseen. Hotellilla vietin sitten illan rakkaan vaimoni kanssa, illallisella tapasimme muita leiriläisiä Pekan ja Niinan. Itsellä ei ollut sillä hetkellä yhtään sellaista fiilistä, että vielä menisi veteen kun krampit oli niin tuoreessa muistissa. Lähinnä istuin hotellihuoneessa sängyllä kompressio housut jalassa. Toivoen, että edes vähän palautuisi huomista varten.

Sunnuntai

Hotelliaamiainen jäi tällä kertaa haaveeksi kun en ollut tajunnut sitä erikseen tilata. Tuo aamiainen kun sunnuntaisin alkaa klo 8:00 ja siihen aikaan piti olla jo altaassa. Tällä kertaa oltiin märkäpuvuissa altaassa ja itse olin siellä ensimmäisenä uimassa. Siitä on ollut niin kauan kun viimeksi on märkäpuvussa uinut, että kyllä se oli taas ilo. Liuku on ihan mieletön märkäpuvussa, mahtavuutta! Se mitä sitten treenattiin oli lähinnä sitä miten se märkäpuku auttaa uinnissa ja myös sitä millaista on peesissä uinti. Ainoastaan se, että tuo allas oli 25m harmitti. Varsinkin märkäpuvulla tuo on vaan liian lyhyt allas, muutama veto ja taas on altaan päässä ja pitää kääntyä. Yksi hauska harjoitus oli pareittain tehtävä harjoitus. Toinen hoitaa käsivedot, ja toinen potkut. Eli nilkoista kiinni ja etummainen kauhoo menemään ja takimmainen potkii. Takimmaisena ollessa huomasin tuon hapenoton olevan hieman haastavaa...

Spinning ja body balance

"Murojoo, Murojoo!"

Loppuun oli sitten taas sitä spinningiä ja tällä kertaa oli intervalli meinikiä luvassa. Tehtiin pari rankempaa 15 minuutin settiä ja vieläkin kaikuu päässä Jamon "Murojoo, murojoo!" huuto. Tuo body balance harjoittelu oli taas sellainen uusi tuttavuus jossa tehtiin paljon staattisella lihasjännityksellä harjoituksia. Se oli kuulkaa rankkaa. Joku siellä puhui jostain lempeestä lopetuksesta, mutta itse en siihen törmännyt. Nyt tätä kirjoittaessa vatsalihaksissa tuntuu, että on taas jotain tehnyt oikein! 

Lopuksi

Leiristä jäi oikein hyvä maku suuhun, varmasti menen uudestaankin kunhan vaan tällainen uudestaan järjestetään, varsinkin jos painopiste on pyöräilyssä ja juoksussa. Kuten oon aikaisemminkin täällä blogillakin tuonut esille, niin uin tällä hetkellä todella paljon ja se on mielekästä, niin tuolla leirilläkään ei varsinaisesti tullut uintiin paljon mitään uutta. Se oli enemmän hyvää kertausta, mikä sekin on aina tarpeen. Toistoo toistoo toistoo! 

Iso kiitos menee leirin järjestäneelle Pedart Oy:lle, Jamolle, Simolle ja Tuijalle. Kuin myös koko porukalle, kaikki oli hyvällä motivaatiolla tullut leirille opin teiltä varmaan saman verran kuin Jamolta ja Simolta, kiitos siis teille kaikille myös!

Tällä porukalla oli todella hyvä treenata!

Kiskon Triathlon

No niin, eka perusmatka paketissa!

Yleisfiilis on tosi hyvä tuosta koitoksesta, mutta puretaan taas sitä pikkaisen kokonaisuutena ja osina.

Kokonaisaika: 3:08:46
Uinti: 0:34:08
Pyöräily: 1:25:16
Juoksu: 1:06:51
T1: Ei aikaa?
T2: 0:02:29

Uinti:

Ehkä paras avovesiuinti ikinä! Rytmi pysyi kasassa kokoajan todella hyvin. Kertaakaan ei tarvinnut vetästä rintauinti vetoja! Oma taktiikka uinnissa toimi erinomaisesti. Eka pätkä, uin selkeästi pääryhmän vasemmalla puolella poijulle asti. Tämän jälkeen uin pääryhmän oikealla puolella koko matkan, aina seuraavalle poijulle asti. Siellä jatkoin samalla ajatuksella, koko porukan oikealla puolella. Okei, mun uinti matka oli ehkä hieman pidempi kuin merkattu reitti, mutta sen ansiosta sain kroolata ihan omassa tahdissa ilman, että kukaan ui niskaan.

Pyöräily:

Tosi kaksijakoinen fiilis. Oma tunne oli se, että meni tosi tahmeasti eikä oikein tullut missään vaiheessa sellaista menemisen meinikiä. Kumminkin sitten kuin näin ajan, olin ihmeissäni! Kuvittelin ensin, että aika painuisi lähelle 1:40:00 Mutta jäikin 15 minuuttia sen alle. Tästä tuli kovasti sellainen fiilis, että ensi kesänä on oltava kevyempi pyörä alla. Sen verran vauhdikkaasti nuo hiilikuituiset kiiturit viuhahti ohi. Kaikki etu mitä sain hyvästä uinnista suli tässä, tai niin luulin silloin.

Juoksu:

Tämä osio on rehellisesti sanottuna se minkä haluisin unohtaa... Jalat olivat kuin lyijyä eikä maistunut  yhtään. Välillä meni kävelyksi ja lopulta molemmat etureidet kramppasi ihan kiinni. Oli pakko pysähtyä hetkeksi siihen. Kanssa kilpailija joka juoksi vastaan huusi kysyen "Tarviitko geeliä?!?" Vastasin "Ei" johon sain sitten vastauksen "Ai, Kramppaa vaan, tsemppiä" Tämä tapahtuma jäi kyllä mieleen ja oli todella hienoa muutenkin juoksu osuudella tuo toisten tsemppaaminen. Iso kiitos tästä kanssakilpailijoille! Ootte hienoa porukkaa!

Summataans yhteen...

Mun taivoitehan oli 3:30:00, ja villein unelma, että pääsisi 3:15:00 ajan tuntumaan. Se, että menin näin kirkkaasti tuon ajan ali oli todella iso ja iloinen yllätys itselleni. Vaikka oli vielä selkeitä ongelmia juoksuosuudella. Ja raskas pyörä alla. Jos tästä jotain päätöksiä vedän, on ne sellaisia, että ensi kesänä on pyörän vaihduttava hiilikuituiseen, tai ylipäätään kevyempään. Toinen on se, että pitää alkaa tekemään tosissaan yhdistelmä harjoituksia. Eritoten Pyöräily/juoksu treeniä on tehtävä aina kun suomessa on vaan kelit kohdillaan.

Muistakaa seurata twitterissä myös! Twitterissä linkki kaikkiin treeneihin jotka tehdään sykemittarilla!

@Triathlonisti