No niin, se päivä koitti kun osallistuin sitten uintikisoihin. Paikkana oli espoonlahden uimahalli, joka on siis itselle todella tuttu halli, siellä aikoinaan penskana ollut uimakoulutkin. Olin jännittänyt tätä jo useamman päivän ja nyt se päivä oli sitten vihdoin täällä. Alku viikosta kävin tiistaina uimassa 1200m ja samaisena tiistaina itsellä on aina nuo kahvakuula treenit. Tällä kertaa kahvakuulan kanssa oli maksimimäärä tempauksia 16kg kuulalla. Eli kättä sai vaihtaa niin monesti kuin halusi, mutta kuulaa ei saanut päästää lattialle, siihen loppui suoritus. Sain tehtyä toistoja jopa 203 kappaletta. Mikä oli huikea määrä, mutta ilmaiseksi ei tämä tulos tullut. Vasemmasta kädestä rullasi nahkaa irti oikein iloisesti, kertoo siitä, että tekniikassa on parantamisen varaa vielä huomattavasti vasemmalla kädellä. Tarkoitus oli vielä käydä salilla ennen tuota lauantain uintia, mutta jätin sitten väliin ja parantelin kättä. Sen verran tein, että perjantaina kävin ihan PK-treenin tekemässä salilla.
Kisapäivä
Heräsin aikaisin lasten kanssa tuohon päivään, kamatkin sain laiteltua kasaan ihan omaan rauhalliseen tahtiin. Päivään toi oman haasteensa se, että piti viedä tytär viettämään koulupäivää lauantaina. Heillä oli seurakuntakeskuksessa jokin tapahtuma.
Vein sinne sitten tyttäreni ja kävin nopeasti vielä kaupassa ostamassa sellaiset kylpylä "släbärit" altaalle missä sitten kävellä. Huomasin myös, että uimalakkeja oli vielä yksi puoleen hintaan, niin pitihän sekin kopata mukaan. Se päässä sitten loppujen lopuksi kisasinkin.
Lähdimme sitten yhteiskuljetuksella klo 14.15 Nummelan uimahallilta kohti Espoonlahden uimahallia. Siinä matkalla mulle vielä kerrattiin kisojen käytäntöjä ja sääntöjä. Neuvottiin myös kiinnittämään huomiota mitä pitää mistäkin äänestä tehdä. Pillin vihellys, mennään altaan reunalle, mutta ei vielä korokkeelle, kolme vihellystä, mennään korokkeelle ja tässä vaiheessa kannattaa ottaa startti asento, mutta ei vielä jännittää. Paikoillanne! Komennosta sitten kannattaa se asento jännittää ja olla valmiina mekaaniseen piipaukseen, se oli sen lähdön merkkiääni.
Klo 15:00 Verryttely
Tässä vaiheessa edelleen olin ennakkotietojen vallassa, että oma startti olisi klo 17:53 ja uin muutaman satasen siinä verraa, ja kävin tutustumassa lähtötelineeseen ja siitä tein yhden startti harjoituksen. Tämän jälkeen kävin nopeasti (onneksi nopeasti) vieressä olleessa lippulaivassa ja anttilassa ostamassa toppatakkia ja -housuja. Kun pääsin takaisin kisat olivat juuri alkaneet. Tässä vaiheessa söin myös eväsleipäni. En heti oikein tajunnut, että nyt mennään todella paljon edelle aikataulua kunnes oli jo 4. lajin vuoro ja itse uisin siis 9. lajissa. Tässä vaiheessa ilmoittelin kotijoukoille jotka olivat tulossa katsomaan, että ollaan jo aikataulua paljon edellä.
Klo 16:45
Siinä sitten ehtinyt oikein tajutakaan, että minun piti olla jo altaan reunalla kun oli kaksi starttia enää ennen minua. Jotenkin kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, että en oikein pysynyt tapahtumien tasalla. Toki seuran johtohahmosta Meristä, oli iso apu, komensi mut liikkeelle. Tässä vaiheessa onneksi toimitsijat ilmoittivat 10 minuutin tauosta, joten kerkesin vielä hetkeksi keskittymään alkavaan starttiin. Muistin kiristää uimalaseja hieman, ettei sitten vahingossakaan ole valahtanut suuhun kun hyppää veteen, saman tein pöksyille, etteivät valahda nilkkoihin, hei kaikkee voi käydä! Kastelin vähän niskaa vedellä ja pyörittelin käsiä. Lähinnä tein samaa mitä salibändy aikoina ennen peliä, katselin edes
takaisin kävellen uimarataa ajatellen olevani häkissä oleva susi, ikään
kuin odottaen pääsyä saaliin kimppuun. Tälläinen on siis se minun
mielikuva jonka kautta saan itselleni oikean mielentilan, ja jäänyt siis
itselleni salibändy ajoista.
Klo 16:55 STARTTI!
Startti myöhästyi hiukan teknisten ongelmien takia, ja kotijoukot myöhästyivät, siksi siis ei ole yhtään kuvaa itsestä, saatikka videota mistä oma suoritus näkyisi. Noh, olin tyhjentänyt mieleni kaikista muista ja olin mielessäni siis susi joka odottaa häkin aukeamista, starttia. Vihdoin tulee vihellys, en muuten muista enää järjestystä miten päin nuo meni, eli tuliko ensin yksi vihellys ja sitten ne kolme vihellystä. Mutta eipä hätää, ensin noustiin altaan reunalla, olin muistanut katsoa korokkeen, että oli mulle sopivassa kohdassa. Itse starttaan siten, että on askel väli jaloilla, vasen jalka edempänä ja oikea takana. Jotenkin heti ensimmäisestä lähtöharjoituksesta tämä asento on ollut luonnollisin.
PAIKOILLANNE!
Jännitin kropan tiukaksi, sekin mulle kerrottiin, että tässä kohtaa ei saanut enää liikkua yhtään. Sitten tuli tuo mekaaninen merkkiääni joka kertoi, että saa lähteä matkaan. Häkki aukesi ja SUSI ON IRTI! Irtosin hyvin korokkeesta ja veteen sujahdin okein mallikkaasti, ei ainakaan tuntunut missään, että olisi tullut mahalleen. Hetken mietin, että olikohan se nyt se lähtö, vai varastinko, mutta vierellä näkyi käsi joka kauhoi niin painoin itsekin menemään.
Otin koko kisan ajan happea oikealta puolelta ja seurasin siis 1. radalla ollutta kaveria siinä sivussa. Kun hän alkoi jäämään ensimmäisellä altaan mitalla, aloin huolestumaan "Menenkö liian kovaa?" Kyllä, siinä ehtii huolestumaan tällaisestakin asiasta, varsinkin kun siitä on varoiteltu, että älä starttaa liian lujaa. Viimeistään käännöksessä huolestuin tästä asiasta, kun selvisi, että radalla 3. oleva uimari tuli vasta vastaan meikäläistä käännöksen jälkeen. Käännös muuten epäonnistui hieman, lähdin vähän liian kaukaa sitä tekemään niin en saanut kunnollista apua ponnistuksesta takaisin päin. Tässä vaiheessa ajattelin, että turha sitä on enää himmailla, kaikki mitä on se jätetään altaaseen! Sen jälkeen aloin kauhomaan sen minkä kropasta vaan pääsin eteenpäin, ihan kaikki mitä oli energiaa äijässä jätettiin altaaseen. Kun sitten olin maalissa, niin en siitä 2. radalta millään nähnyt tulostaulua, lähdin vaan nopeasti alta pois kun toinen erä oli tulossa jo.
Hengästynyt ja epätietoinen
Olin vetänyt itseni ihan piippuun ja tämä äijä oli ihan seis. Menin sitten lasten altaaseen rauhoittelemaan hengitystä selällään uiden käsillä tasatahtia vetäen. Siinä näin sitten saman seuran Nikoa jolta kysyin sitten, että näkikö mikä aika mulle tuli vastasi mulle, että "Se oli jotain 1:18 ja roiskeet" Vastasin tähän: "Haista ite, mitä se oikeasti oli" Olin siinä kuvitelmassa, että pääsen ihan parhaalla suorituksellani lähelle 1:20.00 aikaa, mutta en kuvitellut pääseväni sen alitse. En siis voinut uskoa Nikoa. Niko vielä kehaisi, että taisin onnistua jopa kiihdyttämään vauhtia loppua kohden lopetti kommentoiden, että "Kyllä susta vielä uimari saadaan" Mutta edelleen olin epäuskoinen tuohon aikaan. Menin sitten vielä katsomoon ja siellä kysyin toiselta seurakaverilta Jarilta, että näkiö mun aikaa ja hänkin oli sitä mieltä, että se oli 1:18.00 alkuinen. Kotijoukotkin saapuivat tässä vaiheessa perille, ja missasivat siis tuon mun uinnin kokonaan. Pakko ottaa uusiksi jotta näkevät isin uivan vauhdilla.
Tuloslista
Tästä lähdin sitten käymään nopeasti suihkussa ja saunassa. Edelleen fiilis oli epäileväinen, tulosluetteloa en vieläkään ollut nähnyt. Kun sitten viimein sain tuon tulosluettelon eteeni, niin sitten se hymy repesi oikein kasvoille!
Olin 11. viidestätoista uimarista. Aikakin oli tosiaan tuo 1:18.76 Mahtava fiilis. Niin ja edelleen on tunne kuin olisin pää pilvissä ja kävelisin pumpulin päällä. Aivan mahtavaa.
Sunnuntaina
Palauttelin sitten itseäni jo vähän trainerin päällä, vajaan tunnin siinä pyörittelin ja tunnin huilin jälkeen lähdin vielä pojan kanssa uimaan. Siellä näin sitten seuramme jäsenen, Anskun joka on se henkilö joka on opettanut minut aikuisiällä uimaan oikein häneltä pienet kannustavat sanat siitä, että sain vauhtia uintiin hyvin, ja lopuksi totesi, että sen on sitten takaisin altaaseen ja treenaamaan. Sillä tiellä taas ollaan, takaisin treenaamaan.
