Vuosaarijuoksu

7.9.2013 Vuosaari

Päivä oli mitä upein, tosin vähän viileämpikin sää olisi mulle sopinut. Oltiin siis koko perheen voimin liikenteessä ja meidän pojat aloitti nuo urakoinnit. Ensin perheemme kuopus oli napero juoksussa, päästen omin voimin koko ratakierroksen loppuun asti. Tuo napero juoksu oli kuulemma 2 - 6 vuotiaille, mutta kyllä meidän kuopus jo kypsässä vuoden ja kolmen kuukauden iässä tuon 400m meni. Välillä vähän kiukutti, mutta maaliin asti pääsi. Seuraavaksi oli sitten meidän perheen esikoisen vuoro, hän juoksi sitten 1,5 km matkan aikaan 9 min ja 5 sekuntia. Hienosti meni! Oli muuten kummipoika ja kummityttökin tuolla juoksemassa. Kummallista tämä suku ja kaverit. Sillai hyvällä tavalla.

Ja sitten tuli Isin vuoro...

Lähdössä oli fiilis hyvä, vähän siinä yhteislämmittelyssäkin kävin jalkoja ja käsiä ojentelemassa. Sitten lähdettiin juoksemaan. Eka vitonen mentiin jo haipakkaa, toki pystyin vielä mun "jäniksen" kanssa juttelemaan tässä vaiheessa oikein hyvin. Niin, lankomies oli jäniksenä mulla, pitämässä tahtia sopivana jotta olisi mahdollista tehdä se oma ennätys. Tokalla vitosella tuli se hyvä tunne, mulla yleensäkin eka vitonen on ihan hirveän tuntuinen juosta, ja toka on sitten taas aina mukavin. Puolessa välissä kun käytiin kentällä pyörähtämässä, niin siellä kannusti Ministeri Stubb mukavasti kaikkia kilpailijoita, itselle tuli ihan kylmiä väreitä siitä kun tuollainen Ministeritason mies meitä tavallisia kansalaisia siellä tsemppasi. Hieno mies, kaikin puolin!

Viimeinen vitonen

Tässä näkyy tuo "jäniksen" homma, huuda äijä maaliin asti..

Ihan pelkkää kipua oli siitä 16 -17 km merkin jälkeen loppuun asti. Viimeistään 18km kohdalla itsellä loppu usko tekemiseen ja kaikkeen, onneksi oli jänis mukana. Ilman Matin apua olisi aika jäänyt selkeästi huonommaksi mitä nyt. Kyllä sitä meikäläinen tarvitsee jonkun muistuttamaan juoksuasennosta edelleen. Toinen asia mitä pitää kehittää on sitten tuo peruskunto, siksi olinkin tänäänkin heti aamusta sauvakävelemässä taas. Tosin nyt oli selkeästi tarkoituskin vaan palautella. Kuvassa ollaan jo loppusuoralla. Se mikä itsellä ja jäniksellä on peruskunnossa erona näkyi siinä, että tuon puolikkaan jälkeen jänis lähti töihin ja minä kotiin lepäämään. Makasin loppupäivän lähinnä sängyllä.

Sitten sitä Dataa...

Kaloreita katosi todella nätisti, ja löyty ihan uusi maksimisyke 191. Aikaisemmin maksimi oli 188

Oikeastaan eka kolmannes syke oli vielä hanskassa, sen jälkeen mentiinkin kohti maksimia.

Virallinen aika oli siis 2:03:25 Tavoite oli alittaa kaksi tuntia, se jäi nyt toteutumatta, mutta ei se paljosta kiinni jäänyt. Toukokuusta aika parani liki 13 minuuttia, niin siihen on voitava olla tyytyvänen. Jääpä komeasti nälkää ensi vuoteen.

Lopuksi

Vielä kerran kiitos järjestäjille, reitti oli mielestäni merkattu tarpeeksi hyvin, ainakin itse pysyin reitillä. Toinen iso kiitos tulee siitä, että riitti tapahtumaa koko perheelle. Myös sillä aikaa kun olin itse juoksemassa tuota puolikasta, niin oli muulla perheellä riittänyt ihmeteltävää taikurissa, paloautossa ja kasvomaalauksessa sen verran, ettei kiukkuja oltu nähty ollenkaan.