Uusi blogi osoite!

Uusi blogi osoite!
Blogi on muuttanut!

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Helsinki City Triathlon

Aurinkoinen elokuinen päivä...

Tosiaan sää oli mitä parhain, aurinkoa riitti ilman, että oli liian kuuma. Juuri sellainen keli josta pidän. Tultiin koko perheen voimin paikalle, vähän ennen klo 16:00. Aika siinä meni sitten kuin siivillä, eli eipä siinä oikein muuta ehtinyt kuin laittaa tarrat sun muut kamat paikoilleen ja vähän aikaa istuskella perheen kanssa. Tuo treeniksverikin kun tuli paikalle niin olikin jo aika lähteä pukemaan kisa-asua ja vähän verryttelee altaaseen. Allasta kokeillessa vesi tuntu tosi hyvälle, ja fiilis oli muutenkin korkealla.

Noh, sitten ensimmäinen toilailu

Siinä sitten huhuilin vaimoa, että tulisi hakemaan tuon pukkarin avaimen, ettei sitä tarvisi koko matkaa pitää nilkassa. Samalla hetkellä Vomya bongasi mun heiluvan ja siinä moikattiin, Kiitokset Vomyalle joka sitten kävi hakemassa vaimoni paikalle jotta saatiin treenikaverin kanssa avaimet hänelle. Vomya tuossa nappasi kuvan vielä, ja tuo kuva on siis otettu vain hetki ennen ensimmäistä haaveria. Kun lähdin takaisin kohti pukuhuonetta nimenhuutoon, petti katsomon laudoitus jalan alla ja kaaduin näyttävästi katsomossa. Varvas sitten aukeni todella nätisti ja osa kynnestä jäi sinne katsomoon. En tiedä mikä siinä on, mutta tunnun aina telovan saman varpaan. 

Tästä sitten kiireen vilkaan nimenhuutoa käyvälle toimitsijalle menin ilmoittamaan, ja lähdin käymään ensiapu autolla, siellä sitten teipattiin varvasta oikein huolella jotta kestäisi tuon kisan jonkin näköisessä paketissa edes. Tästä takaisin pukkariin ja kuulin juuri nimeni mainittavan, ja vastasin huutaen "PAIKALLA!"

Uinti 00:05:24



Lähtöpaikka, tuosta oli hyvä lähteä muita karkuun
"Miten nää pitäis oikein kiertää?"
Mun "taktiikka" tähän uintiin oli sellainen, että alkuun painan kovaa menemään ja sitten vasta tiputan matkavauhtiin. Eli eka 50m aikana vedin happea varmaan vain kahdesti tai kolmasti.  Syy miksi tein näin oli ihan siinä, että pääsen tavallaan omaan "rauhaan" uimaan ilman, että on missään kovassa ruuhkassa. Uinti meni todella hyvin ja aika oli pikkasen kovempi kuin odotin. Noi neulansilmä käännökset oli kyllä todella hankalia, en oikeen missään vaiheessa keksiny miten ne voisi mennä helposti. 

Volttikäännöksillä olis varmaan mennyt paljon nopeammin. Tullessa pois altaasta kuulin toimitsijan sanovan mulle "Hyvin menee, oot kolmantena". Tosta tuli todella hyvä fiilis, uinti vaikuttaa tällä hetkellä olevan mulla paras osa-alue... Tosin vielä on paljon opittavaa myös uinnista.








Pyöräily 00:24:12

Kaatumispaikka kartalla. Oli ihan jees vauhtikin tossa...

Noustessa pyörän selkään ja lähdin polkemaan, ärsyynnyin kun oli yleisöä tullut seisoskelemaan reitille. Reitti oli mielestäni harvinaisen hyvin merkattu ja siellä Toope ja sen frendit seisomassa väylällä, menee meinaan ahtaaksi kun meitä kolme lähti polkemaan rinnakkain... Pyöräily alkoi tosi vauhdikkaasti, sain pidettyä hyvää tempoa yllä, kunnes... Takarengas lähti sivuluisuun ja olin ihan matkustajana pyörän selässä ja lensin sitten päin sellaista metallista aidan pätkää. Eniten loukkasin oikeaa kättä siinä, ainakin sillä hetkellä tuntui siltä. Edelleen oikean käden puristusote on todella kivulias. Aerotangot meni ihan solmuun, ja pyörästä irtosi ketjutkin. En ollenkaan tiedä kuinka kauan aikaa meni siinä ylösnousemiseen ja pyörän fiksaamiseen. Ainakin koin maaneeni jonkin aikaa selälläni siinä. Kun pääsin ylös niin silloin vasta tajusin siinä olleen toimitsijankin joka kysyi "Sattuiko pahasti jonnekin? Ei näytä vuotavan mitään mistään, ja raajat näyttää ihan ok!" Tajusin vähän jälkeenpäin tämän viestin olleen todella hyvä ja tärkeä. Tuossa tilanteessa oma näkökenttä oli todella kapea, enkä tajunnut oikein mistään mitään. Nyt särkee ja jomottaa sitten joka paikkaa jonkin verran. 

Aerotangot sojotteli ihan minne sattuu...
Tuon jälkeen koko pyöräily oli aika sekamelskaa. Mietin pitäisikö nyt keskeyttää ja mennä varmistamaan, että kaikki on kondiksessa. Jokainen mutka pelotti todella paljon tuon jälkeen, ja tolla reitillä niitä mutkia riitti. Arkisempi huoli oli sitten takavaihtaja joka veteli iloisesti takakasettia läpi laidasta laitaan, enkä sitä pystyny kontrolloimaan mitenkään, tai siltä se ainakin tuntui. Siinä sitten kuulostelin kroppaa, että miltä tuntuu ja kuinka tuntuu. Päätin sitten kuitenkin jatkaa kun missään ei ylitsepääsemätöntä kipua tuntunut. 


Juoksu  00:14:45 

Tällaisessa säässä juokseminen on nautinto!
Ennen juoksua otin vielä pussukasta geelistä vähän lisää energiaa. Tämä oli ehkä enemmän korvien välille kuin kropalle. Juostessakin vielä vähän tunnustelin kroppaa, että mitenköhän tää kestää. Yllättävää kyllä juoksuun löytyi todella kevyt askel ja hyvä fiilis. Itse tykkään juosta ylämäkeen joten tuolla ollut ylämäki oli mulle juuri passeli. Varsinkin tokalla kierroksella ennen kuin se mäki kaartui oikealle lisäsin vauhtia ja siinä muutama kaveri jäi kuin paikoilleen. Tässä kohtaa oli kyllä tosi siistiä kuulla takaa "Anna mennä! Loppuun asti!" huuto sellaiselta kaverilta jonka kanssa oltiin samalla kierroksella. Itse puuskutin siinä vaiheessa jo siihen malliin, ettei mitään mahdollisuutta vastailla. Toki sitten maaliviivan jälkeen kun näin tän kaverin niin kävin kättelemässä ja pari sanaa vaihtamassa.



Takaisin ensiapuautolle 

Menin sitten takaisin ensiapuautolle näyttämään tuota kättä. Se oli jo hieman turvonnut ja muutenkin kipeä. Katteltiin sitä, ja ei vaikuttanut kuitenkaan murtuneelta. Sen verran ohjeisti, että jos turvotus ei laske niin käyppä kuvauttamassa tuo käsi. Sain siitä vielä jääpussin ja juuri kun olin lähdössä niin EA-mies muistikin, "Nii, sulla oli se varvaskin auki, otas tosta vielä iso laastari sille." :)

 

Tähän loppuun vielä

Jo aiemminkin blogilla on nämä ajat olleet näytillä, mutta vielä kerran. Kyllä tässä vaiheessa tota on todella hyvä katella. Kehitystä on tapahtunut todella paljon. Kaatumisesta huolimatta oma ennätys tuli tehtyä tällä matkalla. Ensi vuonna taas uudestaan tähän kuntopuntariin, ainoastaan yksi asia mielessä, vuoden takaisen itsensä voittaminen.

2011
Kokonaisaika: 0:58:03
Uinti: 00:07:36
Pyöräily: 00:29:27
Juoksu: 00:21:01

2012
Kokonaisaika: 0:51:00
Uinti: 00:06:43,2
Vaihdot: 00:03:31
Pyöräily: 00:24:26
Juoksu: 00:16:21
  
2013
Kokonaisaika: 00:47:07
Uintiaika: 00:05:24
Vaihtoaika: 00:02:48
Pyöräilyaika: 00:24:12
Juoksuaika: 00:14:45

5 kommenttia:

  1. No huhhuh kylläpäs sulle on sattunu :O Ite oli niin nöösi et jarrutin kaikkiin käännöksiin aika huolella.
    Et hävinny ees paljoo teräsmiehelle ;) oot itekin kohta sellanen tota vauhtia :D
    Mihin sulle saa laittaa niitä kuvia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. laita vaikka osotteeseen hurrikaani65(at)gmail.com
      :)

      Poista
  2. Itse meinasin kaatua samassa mutkassa, kun sisäpoljin otti asvalttiin ja pyörä suoritti melkoisen hypyn.

    Muistan myös ohittaessani sua pyöräosuudella miettineeni, että tuleepas pyörästä outo ääni.

    VastaaPoista
  3. Hyvä ettet kaatunut, voin kertoa ettei ollut mitään herkkua. Mä luulen, että se oli se pirkuleen takavaihtaja joka piti sitä meteliä. Ei vaan millään pysyny paikoillaan, todella ärsyttävää!

    Huomasin kans pyörä osuudella olevani ihan pujottelu keppinä nopeampien tiellä. Toi pyöräily on itsellä sellainen osa-alue missä kaipaan lisää treeniä, juostessa sentään parista pääsin ohi, tosin ekaa kertaa ikinä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsehän jäin kyllä taakse kokonaistuloksissa, joten punapaitaisen lenkkeilijän ainakin ohitit juoksussa.

      Mutta kyllä, yllättävän haastava paikka oli näköjään tuo mutka pyörällä. Pitäisi varmaan opetella pyöräilemään.

      Poista