Helsinki City Run

Matka taittui ajassa 2:16:21

Itselläni alkuviikon sairastelun jäljiltä oli ainoa tavoite päästä maaliin ja pitää kokoajan juoksuaskel. Juosten mentiin koko matka, siihen oon todella tyytyväinen.

Hieman tuosta juoksusta:

Lähtö: Alkuun sujui todella hyvin ja sää oli mitä mainioin. Täysin tietoinen valinta oli myös aloittaa rauhallisesti, enkä siis häiriintynyt siitä, että juoksijoita lappaa ohi oikealta ja vasemmalta.

n. 5km: Edelleen menee tosi hyvin ja askel tuntuu hyvältä. Yritän pitää sykkeen kokoajan kurissa alle 170:ssä. Mäkien kohdilla syke hieman karkaa, mutta muuten saan sen pidettyä aisoissa.

n. 10km: Nyt alkaa jo tuntumaan jaloissa. Tätä olin tosin odottanutkin, että polvissa ja varpaissa alkaa askellus tuntumaan ikävältä. Mutta koska tämä oli odotettavissa niin se ei tuntunut niinkään pahalta.

n. 14 km: Toinen juoksija tulee juttusille. Ollaan samalta seudulta ja hän kuuluu Udenmaan pyöräilijöihin. Tämä keskusteluhetki hänen kanssaan oli todella hyvään paikkaan. Mentiin n. kilometrin verran keskustellen niitä näitä, kunnes hän lähti sitten painelemaan omaa vauhtiaan. Itse sain siksi aikaa ajatukset irti kivuista ja se helpotti mieltä kummasti.

n. 17 km: Nyt iskee sitten se katastrofi! Nivusiin ilmestyy aivan sietämätön ja odottomaton kipu. Itsellä aikaisemmin juostessa ei ole ikinä ollut kipuja nivusissa ja nyt tuli sitten sellainenkin koettua. Ajatukseni siitä, että vikat 4 km juostaisi niin lujaa kuin päästään katosi saman tein. Nyt piti vain selviytyä kivusta. Lähes kaikki aistit kehottivat lopettamaan tähän, jattämään leikin kesken. Oma korvien väli ei vain ollut samaa mieltä. Itsepäisesti päätin jatkaa, tavoitteena päästä maaliin.

n. 20 km: Kipu on edelleen kova, varsinkin nivusissa, mutta enää yksi kilometri jäljellä! Juoksuaskeleen on pysyttävä! Yleisöstä tulee kannustavaa ylävitosta ja äijä saa uutta puhtia askellukseen!

Maalissa: Viimeinkin maalissa, maaliviivan jälkeen parin askeleen jälkeen tuuperrun istumaan radalle hetkeksi. Hetken aikaa on epätodellinen olo, pääsin loppuun asti! Jesh! Nyt sitten etsimään jotain syötävää ja juotavaa! Saunan kautta sitten lähdin kotia kohti.

Nyt sitten palautellaan tässä rauhalliseen tahtiin ja suunnataan katse kohti seuraavaa haastetta, Triathlonin sprinttimatkaa.

Itse tapahtumasta pari sanaa...

Itselle jäi jotenkin vähän kolkko olo tuosta tapahtuman fiiliksestä. Mielessäni vertaan tätä tahtomattakin triathlon tapahtumiin missä olen ollut. Toisaalta luulen syyn olevan ihan tapahtuman suuruudessa. Jotenkin kaikki oli ajateltu siten, että liukuhihnalla liikutaan eteenpäin, kuin oltaisi karjaa joka ajetaan karsinaan. Juoksu tuntuu olevan lajina vähän sellainen, että kaikki juoksee enemmän tai vähemmän transsissa eteenpäin ja siinä sitten kärsii hieman se toisten kannustaminen.

Mutta toisaalta en voi kyllä mistään oikein valittaakaan kun kaikki meni hyvin eteenpäin, eikä pullonkauloja juurikaan huomannut. Tällä hetkellä on kyllä jo mielessä ensi kesänä uudestaan puolimaratonille osallistuminen, kalenterin muut tapahtumat sitten tosin määrittävät mikä suomen puolikkaista se sitten on.