Uusi blogi osoite!

Uusi blogi osoite!
Blogi on muuttanut!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Treeni arkea

Nyt on alkanut löytymään sellainen hyvä balanssi treenien suhteen. Maanantait ovat enemmän lepopäivia ja tiistait ovat sitten niitä päiviä jolloin on paljon treeniä. Olen todella tyytyväinen tähän tasapainoon mikä vallitsee tällä hetkellä. Sunnuntaisin onnistuu pidemmänkin treenin tekeminen. Hyvänä esimerkkinä eilinen sunnuntai. Ensin juoksin 10,5 km (aika: 1:14:23), tämän jälkeen poljin trainerilla 30 min ja sen jälkeen lähdin vielä uimaan hallille, tuli uitua 1000m aikaan 18:47. Tarkoitukseni oli kyllä polkea tunti trainerilla, mutta se vesittyi sitten siinä kun pienin mies heräsi. Jäi se touhu siihen ja alettiin esikoisen kanssa pakkailemaan uintivermeitä kasaan ja lähdettiin uimaan.

Tuossa mun juoksulenkissä ei vauhtia ollut hirveästi, mutta ei kyllä ollut tarkoituskaan kun en tosiaan tänä vuonna ole vielä oikeastaan edes juossut, mutta se mikä oli todella upeaa, oli sykkeen pysyminen alhaisena. Syke ei missään vaiheessa noussut yli 170 lyönnin, Maksimi oli: 167.  Ensi viikolla olisi tarkoitus sitten juosta kovia vetoja. Ajatuksena juosta kilometri kovaa, sitten pari minuuttia kävellen, ja taas kilometrin veto. Pyrin näitä vetoja tekemään 10 kappaletta, tosin saatan jättää sen jälkeen trainerin välistä ja mennä suoraan uimaan. 

Pohdintoja


Jotenkin meille ihimisille on ominaista miettiä asioita näin tammikuussa, uusi vuosi alkaa ja osa miettii menneitä, osa miettii tulevia tavotteita jne. Itsekin olen tässä pohtinut muutamaa asiaa. Yksi on se, että miten ihmeessä päädyin harrastamaan Triathlonia? Loppujen lopuksi, mulla ei ole ketään jota syyttää tästä laji valinnasta, ei niin ketään. Salibändyn aloitin aikanaan kun kaikki kaveritkin sitä tuntui pelaavaan, ja pärjäsin siellä tolppien välissä oikein mukavasti. Silloin alkuaikoina mitään pelikamoja okein ollut, mutta pallo tuntu jäävän näppäeihin kivasti, ja osasin sijottua heti oikein pallon ja maalin väliin. Mutta siinä voidaan ehkä jopa osoittaa sormella sosiaalista painetta miksi sitä pelasin. Toki hauskaa oli ja mahtavia kokemuksia siitä sain. 

Musiikki jutuissa taas oli omat syynsä ja tarinansa, mitään niistäkään vaihtaisi pois, sain olla luova ja toteuttaa omia näkemyksiä musiikista hienojen ihmisten kanssa, mutta tuo musiikki ei tälle blogille kuulu, niin eipä siitä sen enempää.

Mutta tämä Triathlon? Mistä tähän se kipinä ja ajatus oikein tuli. Tiedän sen lähteneen siitä, että osallistuin Helsinki City Triathloniin 2011, se oli se ensimmäinen kisani. Varmaan kipinä tuli siitä innostuksesta mikä siellä oli käsin kosketeltavaa ja siitä kannustuksesta mitä ihmiset toisilleen, tuntemattomillekin antoi ehdoitta. Voisin väittää rakastuneeni "Triathlon henkeen". Ilmapiiri missä kannustetaan muita urheilijoita ehdoitta, olivat he sitten polullaan missä kohdassa tahansa. Sama jatkui 2012 vantaa triathlonissa, sielläkin olin vielä kuntosarjassa jossa uitiin 500m ja muuten mentiin sprinttimatka. Siellä muistan yllättäneeni itseni ajallisesti totaalisesti, taisi olla tavoitteeni n. 2h ja aikani taisi olla jotain 1:35 tai sinne päin kuitenkin. Entä sitten nyt tänään? Missä minä olen sillä urheilijan polulla, mihin se vie, miten minä vien "Triathlon henkeä" eteenpäin? 

Tälläisia asioita pyörii mielessäni enkä näihin mitenkään liian aktiivisesti oikeastaan hae vastaustakaan. Mutta pohdin kyllä silloin tällöin asiaa. Yksi iso asia on se, että pyrin jakamaan sitä kannustusta eteenpäin, luulen sitä tehneenikin. Jotenkin olen ajoittain kokenut sen vielä vaikeaksi, olen jotenkin niin keskittynyt siihen omaan suoritukseeni noissa kisoissa, että on vaikea välillä nähdä muita. Mutta siinä pyrin kehittymään edelleen.

Miksi Triathlon? 


Miksi siis minulle ei riittäisi vaikkapa pyöräily? Tai juoksuharjoittelu? Syy tähän löytynee omasta luonteestani ja persoonallisuudesta. Jotenkin tuntuu siltä, että noh, jokainen pystyy juoksemaan maratonin, ja maantiepyöräily vaatisi todella pitkiä pyörälenkkejä ihan treenatessakin, puhutaan yli viiden tunnin treeneistä. Triathlonissa itseäni miellyttää monipuolisuus. Välillä on tosiaan niitä jaksoja jolloin en halua ottaa ensimmäistäkään juoksuaskelta, mutta pyörällä on siistiä painaa menemään. Mulla tuntuu aina jokin laji olevan sellainen, että sitä en ainakaan halua tehdä yhtään. Onneksi löytyy sitten aina kaksi vaihtoehtoa mitä treenata. Koen samalla, että Triathlon harrastus on jotenkin persoonallisempi kuin Juoksu, tai pyöräily. Uinti olisi kyllä vieläkin persoonallisempi, mutta itsellä on vaikea nähdä itseäni uimarina. Mikä johtunee siitä, että kaikkia lajeja siinä en todellakaan osaa. Vapaauinti on mulla kyllä vahvaa tekemistä, mutta sekin on vain pieni osa uimarin laji paletissa.

Varmaan Triathlon tukee omia kykyjäkin parhaiten, minulla on taipumus oppia uusia asioita nopeasti, ja opin ne hyvin. Mutta se, että olisin ihan huippu jossain yhdessä asiassa on sellainen mitä en varmaan ikinä pysty saavuttamaan. Joten siksi triathlon sopii minulle erinomaisesti, en ole millään osa-alueella huippu, tai lähelläkään huippua, mutta perus osaaminen on tasaisella tasolla joka osa-alueella, mikä taas on hyvä asia Triathlonissa. Toki olen kaukana vielä siitä missä kestävyysurheilu taustan omaavat kuntoilijat ovat, mutta olen todella positiivisesti yllättynyt omasta kehityksestä nyt viimeisen kolmen vuoden aikana. Mikä parasta, nälkää vielä piisaa!

Tsemppiä treeneihin itse kullekin, ja kesällä nähdään kisoissa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti