Sääksi Triathlon

Uinti 750m / Pyöräily 20km / Juoksu 5km
16:00/ 52:13/ 29:19

No nyt on tuo SM-koitos takana päin. Kokonaisaika oli 1:38:30,3 Itselle tuli kyllä harvinaisen selväksi, etten vielä tuolle tasolle kuulu. Sijoitus oli juuri se mitä ennakkoon odotinkin. Olin siis oman ikäryhmän viimeinen, eli 28. Sijoitus ei ollut se mihin petyin, vaan se tyyppi jonka katseen kohtaan peiliin katsoessa, se oli se johon petyin. Mutta uskon vakaasti, että osallistumiseni tuo lisäarvoa kisalle. Mitä enemmän osallistujia SM-kisoissa, sitä arvokkaammasta kisasta on kyse. Toivon, että jossain vaihessa lajilla on niin paljon harrastajia, että alkukesästä käydään karsintakisoja ja loppukesällä vasta käydään SM-kisat.

Noh, käydään sitten kisapäivä läpi...

Olin käynyt ilmottautumassa ja katsastuttamassa pyöräni jo perjantai iltana. Yön nukuin hyvin ja aamuihmisenä, minulle ei aikainen herätys tuottanut mitään ongelmia. Ainoa mitä nyt oli, että koin lihasten edelleen olevan hieman jumissa toissapäiväisesta koripallosta johtuen, mutta ei mitään normaalista poikkeavaa kuitenkaan.

Sitten kisapaikalle...

Moni muukin ajatteli käydä kisapaikalla vessassa, mutta siitä ei sitten tullut mitään kun ei paperia ollutkaan. Noh, ei se nyt niin haittaa, kohta on lähtö ja sitten se vessahätä unohtuu kuitenkin. Omat kamppeet sain paikoilleen nopeasti ja vieruskaverinkin kanssa pari sanaa vaihdettiin. Jälleen kerran tuotin hieman pään vaivaa järjestäjille jotka nyt tällä kertaa halusivat tussilla kilpailunumeron kirjoittaa joka raajaan. Jalat meni helposti, oikean käden tatuoinnin pystyi vielä helposti väistämään, mutta vasemman käden kohdalla jouduttiin hetki raapimaan päätä. Löytyi paikka sitten kuitenkin korkealta olkapäästä. Lämmittelin hieman juoksemalla ja uimalla ennen starttia.

Uinti

Aika oli 16:00 mikä oli mulle sellainen "ihan kiva" osastoa, mihin en missään nimessä ollut tyytyväinen. Rantaviivalla alkoi jännittämään jostain syystä todella paljon ja startti oli kyllä taas fyysinen kontaktilaji. Suurin ongelmani toisen lähellä uimisessa oli se kun, kanssakilpailijan käsiveto tuli oman olkapääni yli ja esti oman käden vedon täysin.
Toinen asia mistä jälkeen päin sitten itseäni soimin todella paljon oli jatkuva suunnan tarkistaminen. En vaan osaa pitää vaparia yllä ja katsoa minne oon menossa, muuttuu rintauinniksi aina kun suuntaa tarkistaa ja silloin koko rytmi menee sekaisin. Tavoite seuraavaan kisaan onkin löytää ihan oma rytmi uintiin ja pitää siitä kiinni, sekä luottaa vähän enemmän siihen, että menee suoraan. Noh, tätä voin Myllylammessa harjoitella.

Pyöräily

Ennen kuin lähdin pyöräilemään oli minun suoritettava vessakäynti luonnon helmassa. Tästä tulikin mulle neljäs laji triathloniin, kepillisen heitto. Luullakseni pyöräilyaikani 52:13 sisältää tuon ensimmäisen vaihdon, sillä en varmasti suoriutunut tuosta vaihdosta minuutissa. Johan sitä tuli luoto äidille heitettyä pari minuuttia sitä kepillistäkin. Pyöräily oli sitten ihan mukavaa vailla mitään tunnetta kisailusta, ihan pääsin yksinään pyöräilemään, mikä sekin rokotti varmasti aikaani. Pyöräily on yllättäen se osa-alue mitä pitää meikäläisen parantaa, ja paljon. Se missä on parannettavaa on pyörittäminen, usko itseensä ja itsensä piiskaaminen. Tietysti kalusto on myös yksi asia mitä on parannettava, mutta se saa odottaa ensi kesään.

Juoksu

Aikani oli 29:19 mikä oli positiivisin yllätys tältä päivältä itselleni. Tässä ollaan menty selkeästi oikeaan suuntaan ja jäi sellainen fiilis, että nyt pitää sitä henkistä kovuutta alkaa löytämään niin tämä paranee ihan sillä. Asento oli jo enemmän sinnepäin, nyt vaan korvien väli kuntoon! Pitää uskaltaa juosta kovaa, ja nauttia siitä tunteesta. Tämä onkin se isoin kehityksen paikka itselläni. Pitäisi röyhkeästi haastaa itsensä ja olla pelaamatta varman päälle! Jos se puhti loppuu ja jäädään sinne matkan varrelle, niin pitää luottaa ennemmin siihen, että kyllä joku sieltä sen raadon sitten korjaa talteen.



Heti kisan jälkeen oli fiilis se, että "Annoinko nyt kaikkeni?" jos kysyn tätä itseltäni niin jo kysymyksen esittäminen kertoo vastauksen. En antanut kaikkeani. Tässä nyt kun on hetken märehtinyt tuota asiaa mielessään niin loppujen lopuksi koen, etten luota itseeni täysin, en luota jaksavani seuraavaa osaa joten "säästelen" sitten tulevaa. Mikä on siis hölmöä. Nyt pitää löytää jostain se kovuus tekemiseen ja usko itseensä. Mutta toisaalta olen myös tyytyväinen itseeni, tämän matkan olikin tarkoitus olla treeni tulevaa varten (alunperin ajattelin, että olisi ollut vantaalla, mutta sitten yllytettiin tähän) ja nyt tiedän mihin keskittyä jatkossa. Loppujen lopuksi sain tästä tosi paljon eväitä tulevaan ja ajatuksia siitä mitä pitää kehittää (kaikkea)

Seuraava koitos onkin sitten jo kolmen viikon päästä... Kiskossa matkaa on tuplasti, perusmatka kyseessä ja siinä onkin sitten tavoitteena päästä maaliviivan yli.