Vaikeita aikoja... taas...

Olo on kuin jyrätyllä oravalla. Ensin oli sairasteluita, taas... Sitä ei vaan osaa ottaa sitä aikaa levolle sairastelun jälkeen tarpeeksi, ei sitten millään. Tämä kevät on todella haastavaa aikaa monella tapaa, on allergiaa ja kaikenlaisia kevätjuhlia ja niiden kenraaliharjoituksia, tätä se on perheellisen arki keväisin. Tähän samaan syssyyn onkin sitten haastavampaa saada ne treenaamiset sovitettua.

Kyllä vähän kuitenkin oon treenannu...

Tässä oli viikko takaperin tosi hyvää uintia, se kulkee hämmästyttävän hyvin. Aamu-uinnillakin kerkee sen 1500 uimaan tosi hyvin, vaikka aikaa on vain n. 30 minuuttia ja pitää väistellä muita uimareita.
Juoksun kanssa on tapahtunut iso edistysaskel tuon City Runin jälkeen. Tajusin silloin, että oma juoksuasento on jotenkin väärin, mutta kyse on asiasta mistä minä en tiedän tuon taivaallista. Ei muuta kuin lapanen ylös, ja neuvoa hakemaan. Neuvoa löyty jälleen omalta kuntosalilta. Katsottiin sitten matolla juoksuasentoa ja tuli todella hyvää neuvoa siitä miten pitäisi juosta. Lantiota eteen ja päätä taakse, fiilis on kuin ankalla mutta pääsee parempaa vauhtia!

Tänään aamusella kävin pikku lenkillä hakemassa tuota juoksuasentoa. Tulin siis ajoissa duunipaikalle ja lähdin pikku lenkille, juoksin Leppävaarasta Kiloon ja takaisin. Kyllä tämä juoksuasennon muuttaminen on pitkä prosessi, ei ihan yhden kerran jälkeen ole vielä niin kuin pitäisi. Kokoajan pitää muistuttaa itseään siitä, että pitää rintakehän auki ja lantion edessä.

Kevät väsymys, nyt tiedän mitä sekin tarkoittaa...